Robin on nyt 1 vuoden 10 kuukauden ikäinen ja se on aina ollut terve, jos ei oteta huomioon sitkeää huulirupea, jonka se on kai saanut, kun rupesi Hugon kotiuduttua syömään omenaa. Tiistaiaamuna jouduimme kuitenkin ihmettelemään, että mikä Robinilla on. Se oli ollut virkeä ja puuhakas vielä edellisenä iltana, mutta kun tiistaiaamuna ennen kahdeksaa menin antamaan aamuheiniä, niin Robin ei tullut niitä vastaanottamaan. Tavallisesti se tervehtii aamuista heinänantotuokiota innolla, nyt se kyyhötti etuhäkin mökissä. Nostin mökin pois ja odotin, että se säntää vähintäänkin heinäkasaan. Mutta ei. Robin kyyhötti paikallaan puoli-istuvassa asennossa. Nostin sen syliin ja se oli aivan jähmettynyt. Ei kuulunut kuikutusta, ei mitään. Tämän jälkeen laskin Robinin takahäkkiin mökin viereen ja se meni sentään omin jaloin sinne.
Olen lukenut monista marsukirjoista, netin keskustelupalstoilta sekä marsujen hoitosivuilta, että marsun kunto voi heiketä nopeasti, jopa ennenkuin oireitakaan tulee - ja kun oireita tulee, niin silloin marsu on jo huonossa kunnossa ja voi menehtyä jopa lyhyen ajan sisällä. Niinpä päättelin, että Robinille on nyt tullut jokin äkillinen sairaus ja se ei elä enää muutaman tunnin kuluttua. Ihmettelin, että mikä meillä on, kun emme saa pidettyä marsujamme hengissä edes kahden vuoden ikään. Kertasin mielessäni tapoja, joilla olemme hoitaneet marsujamme sekä ruokia, joita olemme niille syöttäneet.
Robin nukkui mökissä pari tuntia. Sen aikana Hugokin pyöri sen mökin ympärillä, yrittäen ilmeisesti saada Robinia leikkiin mukaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut Robinin taholta.
Pari tuntia myöhemmin Robin löytyi mökin katolta heinää syömästä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli muutenkin lopun päivää normaalisti liikkeellä ja pääsi taas iltapäivällä keittiön lattialle jaloittelemaan, liikkuen normaalisti. Se oli illallakin liikkeellä ja söi, ja siitä päättelimme, että Robin oli ollut aamulla vain tavallista väsyneempi. Olisi kuitenkin voinut luulla, että se olisi silloin ollut makuuasennossa, kun nostin mökin, eikä puoli-istuvassa asennossa. Arvoitukseksi jää, että mikä Robinia vaivasi, mutta tärkeintä kaikesta: se on ollut virkeä ja syönyt loppuviikonkin ajan, joten tällä kertaa oli onneksi väärä hälytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti