Ensimmäisen ohralaatikollisen valmistuttua tiistaina aloimme leikata ohranversoja marsuille. Samalla lopetimme tuoreheinän ja voikukanlehtien hakemisen, vaikka aikaisemmin ajattelimme jatkaa myös niiden tarjoamista. Marsuille annettiin muutamia ohranversoja jo sylissä parina aikaisempana päivänä ja ne tuntuivatkin maistuvan. Myös Hugo, joka ei ole aikaisemmin maistanut ohranversoja, söi niitä mielellään. Kun sitten laitoimme ohranversoniput samoihin paikkoihin, mihin olimme laittaneet tuoreheinän ja voikukanlehdet, eli tuoreheinäkoriin ja etuhäkin tunneliin, niin marsut aluksi vain nuuhkaisivat niitä. Kesän aikana, kun ne saivat tuoreheinää ja voikukanlehtiä, niin illan ensimmäinen ohjelmanumero sen jälkeen, kun ne pääsivät lattialta takaisin häkkiin, oli tuoreheinän ja voikukanlehtien syönti niin kauan kuin niitä oli jäljellä. Nyt mielenkiinnon kohteena on enemmänkin kuiva heinä ja porkkanasiivut, tosin ohratkin häviävät vähitellen, mutta hitaasti.
Toinen muutos ruokintaan oli se, että lopetimme omenan antamisen kokonaan, koska Robinilla on ollut jo useita viikkoja huulirupi ja nyt Hugollakin todettiin sellaisen alku. Siihen kohtaan, missä omenapala on tavallisesti ollut, eli etuhäkkiin mökin viereen, laitetaan nyt muutama porkkanapala.
Tänään oli taas purujenvaihtopäivä ja marsut pääsivät lattialle jaloittelemaan. Alla olevassa kuvassa Robin seikkailee parhaillaan
tunnelissa.
Tässä kuvassa Robin ja Hugo pujottelevat labyrintissä.
Häkkiin pääsyn jälkeen oli taas mukava tutkia joka paikka purujen vaihdon jäljiltä, viskoa porkkanoita ja ryömiä uuteen heinäkasaan. Ohran versotkin tulivat tänä iltana syötyä ennätysajassa. Ehkäpä niiden kasvatusta kannattaa kuitenkin jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti