Hae

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Zooplussan tilaus, uudet virikkeet lattialla ja marsujen erottaminen

Kaksi viikkoa sitten lauantaina tein tilauksen Zooplussaan ja tilaus tuli tällä viikolla tiistaina. Tilasin tällä kertaa neljä pajutunnelia, luonnonpuutunnelin ja kolme musta-vihreää tunnelia. Pajutunnelit ovat meillä suosittuja ja ne purraan lyhyiksi renkaiksi asti. Nyt on pitkäksi ajaksi, mistä ottaa. Meille tuli aikaisempi luonnonpuutunneli Thordis-tarvikesetin mukana yli kaksi vuotta sitten. Se oli niin matala, että siihen piti naulata alle palikat, että marsut mahtuivat kulkemaan sen alta. Marsut järsivät mielellään kaarnaa luonnonpuutunnelin päältä ja ajattelin, että myös tähän uuteen luonnonpuutunneliin laitettaisiin palikat alle. Uusia musta-vihreitä tunneleita meillä on nyt neljä odottamassa käyttöä ja lisäksi yksi lattialla. Marsut kulkevat mielellään sen läpi ja lepäilevät tunnelissa.


Luonnonpuutunneli paljastui matalammaksi kuin entinen, joten siihen ei voinutkaan laittaa palikoita alle. Laitoimme sen vain sellaisenaan lattialle, että marsut voivat järsiä sitä. Entisen luonnonpuutunnelin jätimme myös käyttöön. Se johtaa labyrintistä mökkiin ja Robinkin mahtuu kulkemaan sen alta.


Lisäsimme uusista virikkeistä yhden pajutunnelin ja luonnonpuutunnelin entisten virikkeiden lisäksi jaloittelualueelle.


Entinen musta-vihreä tunneli oli vielä niin hyvässä kunnossa, että jätin sen vielä käyttöön.


Marsut löysivät ensiksi luonnonpuutunnelin (tai kaarnasillan) ja sitä oli heti järsittävä.


Robin luonnonpuutunnelin kimpussa.


Seuraavana marsut ottivat innostuksella vastaan pajutunnelin. Sitä piti pureksia ja sen läpi piti mennä.


Hugo pajutunnelin kimpussa.


Pajutunnelin lähistöllä oleva nurkkaus kiinnosti kovasti.


Jaloittelun jälkeen mieleni teki todella paljon laittaa pajutunnelit myös yhdistelmähäkin molemmille puolille etu- ja takahäkkiin JFarmin heinätunneleiden tilalle vaihteluksi. Olen kuitenkin aikaisemmin huomannut, että häkissä ne eivät toimi, koska marsut eivät lepäile niissä mielellään. Häkkitila olisi niinollen pienentynyt pajutunneleiden verran. Lisäksi noissa JFarmin heinätunneleissa on pohja leikattu pois pissiintymisen estämiseksi ja tehty myös keskelle sivulle kulkuaukko, mistä marsut pujahtelevat mielellään.

Myöhemmin olin tyytyväinen siihen, että en laittanut pajutunneleita häkkiyhdistelmään, kun näin, miten tyytyväisinä marsut makoilivat JFarmin heinätunneleissa. Hugo lepäämässä etuhäkin tunnelissa.


Robin lepäämässä takahäkin tunnelissa.


Myöhemmin tiistai-iltana saimme yllättyneinä todeta, että Hugo jahtasi Robinia. Niillä on ollut jo 7 kk ajan sopuisat välit. Silloin viime vuoden heinä-elokuussa Robin jahtasi ajoittain Hugoa niin, että piti laittaa väliritilä yhdistelmähäkkiin erottamaan marsut, mutta nyt moneen kuukauteen väliritilää ei ole tarvittu. Nyt se tuli taas käyttöön. Hugo jahtasi Robinia niin, että se ei voinut olla hetkeäkään rauhassa ja niin päädyimme erottamaan marsut väliritilällä yöksi. Hugo jäi pienempään 100 cm levyiseen häkkiin ja Robin pääsi suurempaan 120 cm häkkiin. Väliritilästä huolimatta ne saattoivat istua vierekkäin keskimökkien katoilla jutellen keskenään ja niillä oli hajutuntuma toisiinsa. Keskiviikko-aamuna väliritilä otettiin pois ja yritettiin yhdistämistä uudelleen. Hugo uhoili edelleen aluksi, mutta sitten keskiviikon häkkielämä ja illan jaloittelu meni yllättävän sopuisasti. Tilanne on vain parantunut päivien mittaan ja nyt marsut tulevat oikein hyvin toimeen keskenään. Tällä kertaa ei tullut haavoja eikä puremia ja uskonkin, että ne vältettiin lyhytaikaisella erottamisella.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Yhdistelmähäkki

Tammikuussa 2014 ihastelin Zooplussan sivuilla kerroshäkkejä ja aika pian sellainen tuli hankintalistalle. Tilasimme tällaisen 100 cm pituisen kerroshäkin, jonka kuvaus löytyy täältä. Yritimme alussa laittaa puruja myös yläkertaan, mutta se lenteli niin paljon ympäriinsä ja ramppiin, että päädyimme yläkerrassa muovifroteen käyttöön. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä yhtään metallista heinähäkkiä ja heinät olivat kerrosten häkkilaatikoissa. Rampit peitettiin miehen sukanvarsilla ja ylemmän rampin ympärillä laitettiin metalliverkkoa, ettei marsut tipu.


100 cm pitkä häkki alkoi pian tuntua liian pieneltä, varsinkin yläkerrassa olevan aukon vuoksi, joten tilasimme helmikuussa 2014 120 cm pituisen kerroshäkin, kuvaus. Pian molempiin kerroksiin hankittiin myös heinähäkit ja alakertaan ensimmäinen ruokapallo, johon laitettiin porkkanasiivuja. Tämä häkki oli muutaman kuukauden käytössä, kunnes marsut toukokuussa 2014 keksivät ruveta puremaan yläkerran muovifroteeta ja mönkimään sen alle. Myös välitasanne oli muuttunut nopeasti pissiseksi.


Päätimme luopua kokonaan yläkerroista ja yhdistää 100 cm ja 120 cm pitkät kerroshäkkien alakerrat. Ne erosivat syvyyssuunnan leveydessä kuvausten mukaan vain 1 cm:n, käytännössä pari kolme. Eri häkkien ritilät yhdistettiin yläosistaan rautalangalla. Pyörät pidettiin tottakai edelleen käytössä häkkien alla, että siirrettävyys helpottuu. Keskelle laitettiin mökit, joiden kattoja pitkin marsut voivat kulkea häkistä toiseen. Metallisten heinähäkkien taakse häkkien ulkopuolelle laitettiin muoviset heinähäkit estämään heinien kulkeutumista häkkien taakse.


Etuhäkki oli aluksi näin pelkistetty. Tässä vaiheessa marsut olivat vielä innostuneita pajunoksien pureskelusta, joten niitä oli siellä nippu. Muuten tämä yhdistelmähäkin puolisko jäi aika vähälle käytölle marsujen osalta, ilmeisesti, koska siellä ei ollut muita piilopaikkoja kuin mökki. Etuhäkin pellettikuppiakaan ei pahemmin käytetty. Etuhäkkiin olimme saaneet jo toisen porkkanapallonkin Zooplussan tilaajalahjana.


Marsut oleskelivat enimmäkseen täällä takahäkissä. Kuvassa on etualalla pienoinen kaarnatunneli, johon piti lisätä palikat alle, että marsut mahtuivat kulkemaan sen alta.


Kaarnasilta vaihtui pian pajutunneliin takahäkissä. Marsut tykkäsivät kovasti pureskella pajutunneleita, joita aloimme hankkia jo ensimmäisenä keväänä, kun ne olivat meillä. Tässä kuvassa on vielä tarjolla kuivattuja leipäpaloja, mutta myöhemmin marsut tykästyivät enemmän näkkileipään.


Etuhäkkiin laitoin itseompelemani kangastunnelin. Se kävi pian liian ahtaaksi, kun marsut kasvoivat.


Kesällä 2014 etuhäkkiin löytyi jonkin tilauksen mukana tullut pahvilaatikko, jonka sisään laitettiin tuoretta ruohoa. Oikealla pajusilta, joka jäi liian pieneksi marsuille.


Pahvilaatikko oli teipattu roudarinteipillä, mutta laatikko oli niin iso, että marsut eivät mitenkään yltäneet teippiin. Tässä vaiheessa heinähäkki oli jo etuhäkissäkin siirretty mökin viereen ja marsut söivät heiniä mökkien katoilta.


Kesällä 2014 hankimme tuoreheinäkorin takahäkkiin. Syksyllä 2014 pajutunneli korvattiin JFarmin heinätunnelilla, jossa on tässä kuvassa vielä pohja paikallaan, mutta se pissiintyi parissa päivässä ja leikkasimme pohjan pois. Sen jälkeen tämä heinätunneli on edelleen käytössä, nykyään vaan on sen häkinpuoleiselle sivullekin keskelle leikattu aukko kulkemista varten.


Syksyllä 2014 hankimme etuhäkkiin kolmihaaraisen tunnelin. Se ei aluksi kiinnostanut marsuja kovinkaan paljon, mutta on nyt lattialla kovassa käytössä.


Syksyllä 2014 korvasimme tuoreheinäkorin takahäkissä heiniä sisältävällä pajukorilla. Se tyhjennettiin nopeasti ja pajukoria pureskeltiin. Tuoreheinäkori tuli kuitenkin uudelleen käyttöön, koska saimme 9,6 kiloa ohraa ja kasvatimme ohranversoja yli vuoden ajan säännöllisesti.


Kesällä 2015 täällä etuhäkissä oli käytössä JFarmin heinäporkkanamökki. Se korvattiin kuitenkin pian heinäkasalla. Silloin oli jo käytössä toinenkin JFarmin heinätunneli, joten tämä vanhempi siirtyi etuhäkkiin.


Takahäkki oli näinollen muotoutunut nykymuotoiseksi. Ohran saanti loppui, joten tuoreheinäkorissa on nykyään kuivaheinää, kunnes taas kesällä saadaan tuoretta heinää ja voikukanlehtiä. Vasemmanpuoleisen mökin katto on rakenneltu uudelleen kerroshäkin välitasanteesta, mutta alkaa olla jo tummunut sekin, ei tosin pissistä, vaan paljosta kulkemisesta. Hugo liikkuu mielellään sen mökin katolta heinäkasan päälle, siitä tuoreheinäkorin päälle ja siitä keskimökkien katoille. Tähän uuteenkin JFarmin heinätunneliin on leikattu häkin puoleiselle sivulle aukko ja pohja on leikattu pois. Heinätunnelit ovat rautalangalla kiinni häkin kaltereissa, joten kaltereiden puoleisiin heinätunneleiden sivuihin on tehty kaksi pientä reikää.


Etuhäkkikin muotoutui nykymuotoiseksi, kun sen etuosaan lisättiin häkkiyhdistelmän neljäs mökki, josta on tullut marsujen suosikkimökki.


Tässä on häkkiyhdistelmä etualalta kuvattuna, kun oli juuri purut vaihdettu viime perjantaina. Häkkiyhdistelmän molemmissa häkeissä on isot luukut etualalla ja lisäksi koko yläosa on avonainen.


Tässä häkkiyhdistelmä vielä, kun ruuat ja kalusteet on laitettu paikoilleen.


Yhdistelmähäkkiin liittyy monia hyviä puolia. Siitä on helppo kerätä papanat ja pissikohdat pois, koska häkkiin pääsee käsiksi sekä ylhäältä että edessä olevien isojen luukkujen kautta. Lisäksi purujenvaihtopäivänä kaksi laatikkoa on kevyempi kantaa ulos tyhjennettäväksi kuin yksi iso. Pyörien ansiosta häkki liikkuu keskilattialle. Marsut on helppo ottaa pois häkistä. Kun menen illalla tekemään huoltotoimenpiteitä häkkiin, niin marsut voivat vaihtaa häkkiä, jos niitä häiritsee läsnäoloni. Häkkiä ja marsuja voi valokuvata ylhäältä sivulta päin niin, ettei ritilikkö ole edessä.

Niitä vähemmän hyviä puolia on myös muutamia. Kaipaisin lisää syvyyttä häkkiin ehkä n. 10 - 20 cm. Nykyisellä kalustuksella muunneltavuus on vaikeaa. Ainakaan mitään uutta häkkiyhdistelmään ei voi enää lisätä eikä entistä ottaa pois. Ritilikön kiinnittäminen on hieman haastavaa purujen vaihdon jälkeen, sitä joutuu kiskomaan suuntaan jos toiseen, että se yltää joka paikkaan. Olen myös miettinyt, että entäs sitten, kun marsut ovat vanhempia eivätkä jaksa enää hyppiä mökkien katoille ja häkkilaatikoiden reunojen yli. Ehkä silloin on aika jollekin 140 cm * 70 cm:lle häkille.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Marsujen suhtautuminen ihmisiin

Marsut ovat tottuneet aika harvakseltaan muihin ihmisiin kuin minuun, koska olen hoitanut, käsitellyt ja sylitellyt niitä pääasiassa itse niiden yli kahden vuoden aikana, kun meillä on marsuja ollut. Nostan ne silloin tällöin miehen rinnan päälle, kun hän on makuulla, mutta parhaiten marsut taitavat viihtyä minun sylissäni. Vieraiden aikana marsut vetäytyvät mökkeihin ja pysyvät siellä. Ne lähtevät heti liikkeelle, kun ulko-ovi menee kiinni vieraiden jäljiltä.

Olen huomannut, että rutiinit ovat marsuille tärkeitä ja mieluisia ja edistävät kesyyntymistä. Robin ei paljon hätkähdä, vaikka häkin viereen menee, vaan se jatkaa touhujaan. Hugo sen sijaan menee yleensä mökkiin tai tunneliin. Se touhuilee kuitenkin normaalisti mökin ja tunnelin ulkopuolella silloin kun olemme istumassa puolentoista metrin päässä häkistä ja katsomassa vaikkapa tv:tä. Hugo ei myöskään meille tullessaan viettänyt ensimmäisiä päiviään mökissä, vaan lähti, ilmeisesti Robinin esimerkin seuraamana heti liikkeelle. Aamun ja illan heinien anto on marsuille mieluinen tapahtuma ja Hugokin unohtaa silloin arkuutensa ja menee valmiiksi takahäkin takamökin päälle päästäkseen parhaalle heinänsaantipaikalle, vaikka olen häkin luona. Lisäksi, kun annan myöhäisillalla niille heinäputket, niin Hugo oikein kurottaa kaulaansa putkea kohti.

Marsut antavat ottaa itsensä parhaiten kiinni ennen jaloittelua. Ne ovat yleensä silloin mökeissä siestalla ja kun mökin nostaa pois, niin Robin jää niille sijoilleen makaamaan ja antaa nostaa itsensä ylös. Hugo on nyt myös omaksunut tämän tavan, tosin se välillä menee tunneliin, tunnelin keskiaukosta ulos ja antaa ottaa sitten itsensä kiinni. Sen sijaan marsut eivät tykkää, jos niitä yrittää nostaa myöhemmin illalla syliin. Silloin ne juoksevat karkuun. Hugo on melko helppo saada lattialta kiinni: se menee mökkiin ja kun mökin nostaa pois, niin se menee mökin edessä olevaan tunneliin ja antautuu sieltä kiinni. Sen sijaan Robin on vaikea saada lattialta pois. Kun kumarrun nostaakseni sen syliin, niin se juoksee aina vähän matkaa eteenpäin. Vasta joutuessaan johonkin nurkkaan, se antautuu kiinni.

Lauantai-iltana Robin viihtyi etuhäkin etumökin katolla eikä paljon välittänyt vaikka otin siitä kuvan.


Robin sai seurakseen alakertaan Hugon.


Robin sylittelyssä maanantai-iltana.


Hugo sylittelyssä maanantai-iltana.


Välillä näinkin päin.


Tiistai-aamuna marsut päivystivät keskimökkien katoilla saadakseen aamuheinät.


Tiistai-iltana Robin oli miehen rinnan päällä.


Hugon vuoro oli seuraavana.


Hugo kaarnatunnelia pureksimassa.


Tuo kaarnatunneli alkaa olla niin kaluttu, että pitäisi hankkia uusi.


Robin ja Hugo heinän syönnissä torstai-iltana.



perjantai 4. maaliskuuta 2016

Marsujen nykyiset välit ja heinä sosiaalistumisen edistäjänä

Kun näin Hugon ensimmäistä kertaa eläinliikkeessä, niin se tuntui viihtyvän erittäin hyvin saman kokoisten kavereittensa kanssa. Ne olivat välillä mökin ulkopuolella, menivät mökkiin, tulivat takaisin ulkosalle, vaikka me olimme ihan häkin vieressä. Siinä tilanteessa oli sääli erottaa Hugo kavereistaan ja ottaa se mukaan, mutta eihän eläinliikekään toisaalta ole niille mikään lopullinen koti. Yksi toisensa jälkeen ne ovat sieltä joutuneet lähtemään.

Vastakohtana aikaisemmille kavereilleen Hugo kohtasi meillä Robinin, omaan kokoonsa nähden hirmusuuren marsun, joka rupesi ensitöikseen astumaan sitä. Hugo pintteli pakoon ja Robin seurasi perässä. Tätä vaihetta kesti ajoittain ensimmäisen viikon ajan ja sen jälkeen uskalsimme jättää ne yöksikin yhdistelmähäkkiin toistensa seuraan ilman väliritilää. Sen jälkeen niiden suhde eteni vaihtelevalla menestyksellä. Välillä jouduttiin laittamaan lyhyeksi ajaksi väliritilä, kun Robin jahtasi taas Hugoa. Jossain vaiheessa Hugo onnistui puraisemaan Robinia kunnolla ja tuloksena oli lovi, ettenkö sanoisi pala pois korvasta.


Hugo tottui yhdistelmähäkkiin, ulkohäkkiin ja jaloittelualueeseen ennätysajassa ja uskon sen olevan Robinin ansiota. Robinin esimerkin voimin Hugo oppi siirtymään häkistä toiseen mökkien kattojen kautta sekä häkkilaatikoiden reunojen yli, se oppi syömään ruohoa ja voikukanlehtiä ulkona ja se oppi kulkemaan jaloittelualueella. Pelkäsin kuitenkin, että miten käy, kun Hugo kasvaa. Alkaako se silloin haastaa Robinia tappeluun.

Tilanne meni kuitenkin parempaan suuntaan koko ajan. Elokuun jälkeen meillä ei ole enää väliritilää tarvittu ja on ollut puhetta, että sen voisi jo laittaa pois häkin välittömästä läheisyydestä. Nykyään tilanne on kääntynyt niin päin, että Hugo yrittää jaloittelualueella välillä nousta Robinin selkään, mitkä yritykset Robin torjuu välittömästi. Jaloittelualueella on aika ajoin leikkimielisiä kisoja, kun marsut juoksevat toistensa perässä niin, että välillä Robin on takaa-ajajana ja välillä Hugo. Ja onpa saattanut Robinin, 2 vuotta 3 kuukautta, nähdä tekemässä ilopukittelua oltuaan takaa-ajajana. Jaloittelualueella ne myös purevat pajutunnelia ja syövät heinää heinätelineestä yhdessä. Otan yleensä Robinin ensin häkistä jaloittelualueelle, mutta kun kerran otin Hugon ensin, niin Robin alkoi etsiä sitä häkissä joka paikasta.

Yhdistelmähäkissä marsut ovat usein samassa häkkipuoliskossa ja kun Robin vaihtaa häkkiä, niin Hugo useimmiten seuraa sitä. Etuhäkki on niiden nukkumahäkki ja ne nukkuvat usein lähekkäin, toinen etumökissä ja toinen tunnelissa tai toisessa mökissä. Takahäkki on ruokailuhäkki ja siellä syödään usein lähekkäin heinää tai porkkanaa.

Robin on edelleen valtias, se työntää välillä Hugon pois mennessään Hugon syömälle heinähäkille, mutta toisaalta Hugokin koettelee sen valtiutta. Kun annan myöhäillalla heinäputket molemmille marsuille, niin Hugo on mennyt kaverina syömään Robinin parhaillaan syömää heinäputkea.

Heinä on olennainen osa marsujen elämää, ei vain ravintona vaan myös sosiaalistumisen edistäjänä. Meillä tarjoillaan heinää monella tavalla. Makuuhuoneen nurkassa on neljän heinäpussin pino ja kun niistä kaksi on otettu, niin kaksi uutta käydään ostamassa ja laitetaan pinoon alimmaiseksi.


Heinänsyönti on marsujen päivän kohokohta. Se, joka on hävinnyt kilpajuoksun takahäkin takamökin katolle, joka on suosikkiheinänsyöntipaikka, menee heinänsyöntiin keskimökin katolle.


Välillä Hugo syö myös tuosta tuoreheinäkorin päältä.



Jaloittelun jälkeen syödään heinää myös tuoreheinäkorista.


Sen jälkeen porkkanat saavat kovaa kyytiä porkkanapallosta.


Myös jaloittelualueella on heinätarjoilu.