Hae

perjantai 30. lokakuuta 2015

Robin reipas

Tämän vuoden lopulla tulee kaksi vuotta siitä, kun haimme eläinliikkeestä Robinin ja Rudin. Ne olivat syntyneet marraskuun lopulla 2013, joten Robin täyttää vajaan kuukauden kuluttua jo kaksi vuotta. Meille tullessaan se oli viisi-viikkoinen ja painoi 350 grammaa, tämän iltaisen painon ollessa 1350 grammaa. (Myös Hugo rikkoi tämän illan punnituksessa 1000 gramman rajan, ollen painoltaan tasan kilon, joten pojilla on painoeroa enää 350 grammaa.) Kun Robin ja Rudi kotiutuivat meille, niin ne olivat kovin arkoja ja kyyhöttivät häkin peräosassa. Otimme heti ensimmäisenä iltana mökiksi tarkoitetun katoksen pois ja laitoimme sen tilalle häkin päälle liinan niiden nukkumaosaston kohdalle. Lisäksi niillä oli heinäkasa suojana. Keittiön lattialle laitettuna ne kyyhöttivät yhdessä nurkassa, mutta eipä meillä silloin ollut juuri virikkeitäkään lattialla.

Tämän hetkinen tilanne on Robinin suhtautumisessa ihmisiin aivan erilainen. Häkin viereen voi mennä, eikä se liikahdakaan paikaltaan, mitä sitten onkaan tekemässä, kuten heinän syönnissä. Se uskaltaa liikkua häkissä myös vieraiden aikana. Voin mennä keittiöön marsujen jaloittelun aikana, eikä Robin sulkeudu mökkiin tai tunneliin. Se antaa myös aika ajoin ottaa itsensä kiinni häkistä ilman juoksupyrähdyksiä. Se kuikuttaa sylissä ja syö kädestä ohranversoja (tämän tosin Hugokin tekee).

Suhteessa muihin marsuihin minusta tuntuu, että Robinin ja Rudin suhde oli varsinkin loppuaikoina todella harmoninen. Ne söivät sopuisasti vierekkäin heinäputkia toisen ollessa takahäkin tunnelissa ja toisen tunnelin ja tuoreheinäkorin välisessä tilassa. Niillä ei ollut koskaan sellaisia yhteenottoja, mitä Robinilla ja Hugolla oli alkuvaiheessa ja jossain määrin myös jatkossa. Kun Hugo tuli meille, niin molemmilta löytyi naamasta merkkejä tappelusta aina jonnekin elokuun puoliväliin asti. Nyt ne ovat rauhoittuneet. Robin ei aja Hugoa takaa kuin siinä tilanteessa, että Hugo yrittää ensin jälittää Robinia. Silloin Robin antaa lähtöpassit Hugolle ajamalla sen etuhäkkiin tai takahäkin mökkiin. Uusia naarmuja neniin ei ole tullut enää pitkään aikaan.

Tämän hetkisenä ongelmana Robinilla on huulirupi. Aluksi nenän alla keskellä oli pystysuora naarmu, jonka Hugo oli kai tehnyt. Naarmun molemmille puolille tuli rupimuodostumat, jotka välillä tippuvat pois ja tulevat samoihin kohtiin uudelleen. Tällä hetkellä suurin osa ruvesta on pois, ja odotamme mielenkiinnolla, että tuleeko uudet ruvet nyt, kun omenan tarjoaminenkin on lopetettu.

Tässä muutamia kuvia Robinista sohvalla illalla häkin päiväsiivouksen jälkeen.




perjantai 23. lokakuuta 2015

Uimahousupoika Hugo, kympin heinää sekä säilytysratkaisuja

Hugo on ollut meillä nyt yli kolme kuukautta. Se tuotiin eläinliikkeestä 29.6.2015 pienenä, 600 gramman painoisena lapsukaisena ja nyt tämän iltainen paino oli 960 grammaa. Hugo on hankkinut nimikkeen uimahousupoika, koska sen harmaat karvat rajautuvat lonkkiin ja jaloissa on valkeaa karvaa. Hugo tulee Robinin kanssa toimeen jo suht. hyvin, tosin lyhyitä pölähdyksiä kuuluu silloin tällöin, kun se otaltaa yhteen Robinin kanssa. Tuoreita haavoja ei ole ollut kuitenkaan enää pitkään aikaan. Hugo on myös tullut murrosikään: ollessaan lattialla Robinin kanssa, se yrittää Robinin selkään, mitkä yritykset Robin välittömästi torjuu. Kolme kuukautta sitten oli tilanne toisinpäin: silloin Robin yritti astua Hugoa, nykyään se jättää Hugon siinä suhteessa rauhaan.

Suhteessa ihmisiin Hugo on vielä vähän arka. Se menee mökkiin, tunneliin tai heinäkasaan, kun häkin vierelle tullaan. Samoin se keittiön jaloittelualueella menee mökkiin, kun menen keittiöön marsujen jaloitellessa siellä. Toisaalta se liikkuu vapautuneesti häkissä, kun pysyttelemme esim. sohvalla. Kuivaheinän tarjoamisen aikana Hugon arkuus unohtuu. Se tulee valppaana odottamaan omaa heinäannostaan.

Tässä muutamia kuvia tältä iltapäivältä Hugosta, sohvalta kuvattuna.




Meillä loppui tosiaankin tuoreen heinän ja voikukanlehtien haku n. puolitoista viikkoa sitten. Tällä viikolla avasin onnekseni uuden heinäpussin, jonka heinästä voin sanoa, että se on kympin heinää. Se on vihreää, tuoksuu hyvälle ja marsut ahmivat sitä niin, ettei heinäkasaan tahdo riittää mitään. 


Kaksikymmentä vuotta sitten tein kierrätyskeskuksessa löydon, joka on käytössä yhä tänä päivänä. Rahtasin Ladan kyytiin nuorisokokoa olevan kirjoituspöydän ilmaiseksi. Se koostui laatikostosta, kaapista ja pöytälevystä. Laatikosto ja kaappi pinottiin kotona päällekkäin ja päälle sahattiin ja kiinnitettiin pöytälevystä sopivan kokoinen pala. Tämä kaappi on ollut siitä lähtien käytössä. Vuoteen 2013 se oli käytössä koirilla, ja laatikoihin sekä kaappiin mahtuivat - pehmoleluja lukuunottamatta - kaikki niiden tarvikkeet. Uudenvuodenaatosta 2013 lähtien, kun meille tuli koirien jälkeen marsuja, kaappi on ollut marsujen käytössä. Ylimmässä laatikossa on näkkileipää, toiseksi ylimmässä mm. ylimääräisiä ruokakuppeja, juomapullo, voiteita ja vitamiinia, kolmannessa laatikossa käytössä oleva pellettipussi ja herkkutankoja, neljännessä laatikossa pyyhkeitä. Alakaapin ylähyllyllä on käytössä oleva heinäpussi ja alahyllyllä täydet pellettipussit.

Kaapin vieressä on vanerilevyt, joilla rajaamme marsujen jaloittelualueen keittiöön.


Toinen paikka, missä on ainoastaan marsutavaraa, on marsujen häkin vieressä oleva kirjoituspöytä. Sen päällä on kaksi isoa ohralaatikkoa, joissa on ohraa kasvamassa. Ylälaatikossa on marsujen kynsisakset, harja, karsta, kampa, ohran leikkuuseen tarkoitetut sakset sekä kannellisia astioita, joissa on kuivattua nokkosta ja voikukkaa. Alakaapissa on ylähyllyllä liian pieneksi jäänyt pajusilta, kangastunneleita ja wc-paperinhylsyjä (heinäputkien tekoon). Alahyllyllä on puhtaita mökkialustoja, joita olen ommellut yhteensä 17 kappaletta niin, että päällipuoli on lakanakangasta ja sisusta froteeta. Kirjoituspöydän alla on ritilä, jolla erotamme marsut tarvittaessa. Sivuhyllyllä on useamman litran vetoinen kannellinen puruastia, josta otetaan purua päiväsiivouksen yhteydessä.

Kaikki muut marsujen tarvikkeet ovatkin sitten siellä täällä asunnossamme:

Makuuhuoneen sängyn alla on kaksi pitkää laatikkoa, joissa on kerroshäkkiemme ylähäkkiosat (alaosat ovat käytössä häkkiyhdistelmässä). Lisäksi siellä on tiukasti teipattuna avattu multapussi.

Makuuhuoneeseen korkean kaapin viereen on pinottu avaamattomat multapussit ja heinäpussit.

Makuuhuoneessa neulekoneen alla on marsujen kuljetusboksi.

Vaatehuoneessa on kalusteet, joita käytetään keittiön lattialla, kun marsut päästetään sinne jaloittelemaan. Suurin osa niistä mahtuu laatikkoon, jolla Robin ja Rudi tuotiin meille aikoinaan. Pitkä mustavihreä tunneli roikkuu vaatehuoneen seinään kiinnitetystä naulasta.

Työhuoneen sängyn alla on labyrintti sekä ohran viljelyyn käytettävä ohralaatikko, jossa on ohranjyviä.

Mankelin ja käytöstä poistetun pakastimen välissä ruokailutilassa on yksi tai useampia 20 - 25 kg:n purupusseja.

Mankelin alla ovat mökit, joita käytämme keittiön jaloittelutilassa.

Pakastimen päällä olevassa varahäkissä on heinäteline, joka laitetaan marsuille jaloittelutilaan.

Tätä listaa lukiessa tuntuukin siltä, että marsujen tarvikkeet vievät paljon enemmän tilaa, kuin koirien tarvikkeet aikoinaan. Ne kun mahtuivat suurimmilta osin siihen kierrätyskeskuksesta hankittuun kaappiin.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Muutoksia ruokintaan

Ensimmäisen ohralaatikollisen valmistuttua tiistaina aloimme leikata ohranversoja marsuille. Samalla lopetimme tuoreheinän ja voikukanlehtien hakemisen, vaikka aikaisemmin ajattelimme jatkaa myös niiden tarjoamista. Marsuille annettiin muutamia ohranversoja jo sylissä parina aikaisempana päivänä ja ne tuntuivatkin maistuvan. Myös Hugo, joka ei ole aikaisemmin maistanut ohranversoja, söi niitä mielellään. Kun sitten laitoimme ohranversoniput samoihin paikkoihin, mihin olimme laittaneet tuoreheinän ja voikukanlehdet, eli tuoreheinäkoriin ja etuhäkin tunneliin, niin marsut aluksi vain nuuhkaisivat niitä. Kesän aikana, kun ne saivat tuoreheinää ja voikukanlehtiä, niin illan ensimmäinen ohjelmanumero sen jälkeen, kun ne pääsivät lattialta takaisin häkkiin, oli tuoreheinän ja voikukanlehtien syönti niin kauan kuin niitä oli jäljellä. Nyt mielenkiinnon kohteena on enemmänkin kuiva heinä ja porkkanasiivut, tosin ohratkin häviävät vähitellen, mutta hitaasti.

Toinen muutos ruokintaan oli se, että lopetimme omenan antamisen kokonaan, koska Robinilla on ollut jo useita viikkoja huulirupi ja nyt Hugollakin todettiin sellaisen alku. Siihen kohtaan, missä omenapala on tavallisesti ollut, eli etuhäkkiin mökin viereen, laitetaan nyt muutama porkkanapala.

Tänään oli taas purujenvaihtopäivä ja marsut pääsivät lattialle jaloittelemaan. Alla olevassa kuvassa Robin seikkailee parhaillaan tunnelissa.


Tässä kuvassa Robin ja Hugo pujottelevat labyrintissä. 


Häkkiin pääsyn jälkeen oli taas mukava tutkia joka paikka purujen vaihdon jäljiltä, viskoa porkkanoita ja ryömiä uuteen heinäkasaan. Ohran versotkin tulivat tänä iltana syötyä ennätysajassa. Ehkäpä niiden kasvatusta kannattaa kuitenkin jatkaa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Marsujen ruoka

Meillä marsujen ravinto koostuu pelleteistä, kuivasta heinästä, tuoreheinästä ja voikukanlehdistä (kesällä), ohran versoista (talvella), porkkanoista, omenoista, näkkileivästä sekä c-vitamiinista.

Pelletti

Annamme marsuille Bello-pellettiä kuppiin niin paljon, kuin ne jaksavat syödä. Yleensä pelletin syönti on kuitenkin aika vähäistä ja kuppia saa täydentää harvakseltaan. Uudenvuoden aattona 2013, kun hankimme marsut, ne olivat tottuneet jo eläinliikkeessä syömään Belloa ja minäkään en muusta tiennyt. Hugo on oppinut tämän runsaan kolmen kuukauden aikana, minkä on meillä ollut, oppinut syömään Belloa Robinin myötä. Tiedän nyt myöhemmin, luettuani netin keskustelupalstoja ja marsujen hoitosivuja, että muitakin, parempia pellettimerkkejä on olemassa. Evan marsumaailmassa on pellettivertailu, jossa on aika kattava vertailu eri pellettimerkeistä. Sen mukaan Bellossa on liian vähän kuitua ja sen on huhuttu sisältävän kananmunaa. Tuosta vähäisestä kuitumäärästä sanoisin, että onhan marsuilla täysin pelletittömiäkin ruokavalioita ja silloin ne saavat tarvitsemansa kuidun heinästä. Meillä ne saavat kuitua myös syödessään kesällä säännöllisesti tuoreheinää ja talvella ohraa. Robin on pysynyt hyvässä kunnossa ihan Bellon syönnilläkin. Bellolinjalla siis jatketaan, ja ne syövät sen 100-%:sesti, koska puhdistelen tarvittaessa purut ym. pelletikupista ja laitan ne edelleen tarjolle, täydentäen tarvittaessa.

Kuiva heinä

Kuiva heinä on se, missä ei meillä säästellä. Toiveena on se, että marsujen hampaat pysyisivät kunnossa, kun niitä innostetaan usein tapahtuvaan heinän syöntiin. Marsut saavat aamulla herättyäni pienen tukollisen kuivaheinää heinähäkkien päälle, samoin iltapäivällä häkin päiväsiivouksen yhteydessä ja vielä illalla yhdeksän aikoihin. Lisäksi ne saavat yötä vasten wc-paperin hylsyistä tehdyt heinäputket, jossa on hylsyjen sisällä heinää. Ne pudottelevat osan heinästä häkkilaatikkojen pohjalle, ja se heinä laitetaan sitten etuhäkissä olevan heinäkasan päälle. Kolmen viikon välein, kun kaikki purut tyhjennetään häkkilaatikoista, heinähäkeissä jäljellä olevista heinistä tehdään uusi heinäkasa, jossa ne viihtyvät päivittäin nukkumassa ja oleilemassa. Heinän syönti on runsaasta tarjonnasta huolimatta ehkä vain 40-%:sta.

Tuoreheinä ja voikukanlehdet

Tuoreheinää (runsaammin) ja voikukanlehtiä (vähemmän) laitetaan tuoreheinäkoriin sekä etuhäkin tunneliin joka päivä päiväsiivouksen jälkeen runsas kourallinen. Tämän vuotinen tuoreheinän saanti alkoi toukokuun puolessavälissä ja jatkuu edelleen. Hugokin oppi tuoreheinän ja voikukanlehtien syöntiin Robinin myötä nopeasti. Kun tuoreheinä laitetaan n. 17 - 18:n aikoihin marsuille tarjolle, niin se on syöty 100-%-sti jo kello 20:een mennessä.

Ohran versot

Tänä vuonna ohran kasvatus aloitettiin viikko sitten sunnuntaina ja viljelmä on jo hyvässä leikkuukunnossa.




Huomenna laitamme uuden viljelmän toiseen laatikkoon kasvamaan ja tätä valmista viljelmää aletaan leikata tiistai-iltana. Hugo ei ole aikaisemmin maistanut ohran versoja, joten sille pitää ilmeisesti tarjota niitä ensin sylissä. Viime talvena ohran kulutus oli 100-sta, ja sitä viljellään/tarjotaan lokakuun - toukokuun välisenä aikana. Ohraa pannaan kasvamaan aina kahdeksan päivän välein ja yksi tuollainen laatikko riittää kahdeksaksi päiväksi. Sen päätarkoitus on olla marsuille mielenhyvikkeenä, kun talvella ei saa tuoreheinää eikä voikukanlehtiä. Keräämme kuitenkin luonnosta tuoreheinää ja voikukanlehtiä ohran lisäksi, niin pitkään kuin niitä on vielä saatavilla.

Porkkanat, omenat

Meidän marsut eivät ole tottuneet syömään esim. kurkkua, tomaattia, salaattia tai paprikaa. Ainut, mikä niille kelpaa, ovat porkkana ja omenat. Yhdestä isosta porkkanasta tai kahdesta pienestä leikattuja porkkanasiivuja laitetaan kahteen porkkanapalloon tarjolle. Ne syövät siitä noin puolet, porkkanan makea keskiosa on niiden mielestä kaikkein parasta. Isosta omenasta riittää pala päivää kohti viideksi päiväksi, ja sen ne syövät iltaan mennessä kokonaan.

Näkkileipä

Maitojauheetonta näkkileipää laitetaan häkkilaatikoihin mökkien viereen puolitoista näkkileipää kerrallaan ja siitä kuluu n. kaksi kolmasosaa usemman päivän aikana.

C-vitamiini

Marsut saavat c-rakeita veteen sekoitettuna ruiskuissa. C-vitamiinin antaminen on pienoinen ongelma, koska osa vitamiista jää ruiskun kärkeen jauheeksi. Robin on kuitenkin pysynyt siinäkin suhteessa hyvässä kunnossa näiden liki kahden vuoden aikana. Uskon, että marsut saavat osan c-vitamiinista myös näiden muiden edellä mainittujen ruokien mukana.

Ruokailu kahdestaan

Olen yrittänyt seurata sitä, että myös Hugo saa tarvitsemansa ravinnon marsujen kokoerosta huolimatta. Se on usein Robinin kanssa kahdestaan syömässä tuoreheinäkorin antimia, samoin näen sen päivittäin heinähäkin äärellä sekä myös pellettikupilla. Porkkanaa Hugo syö, kun Robin ensin pudottaa sitä häkkilaatikon pohjalle. Hugon paino on nyt pysytellyt pidempään 900 - 950 gramman tuntumassa.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Säikähdys ja helpotus

Robin on nyt 1 vuoden 10 kuukauden ikäinen ja se on aina ollut terve, jos ei oteta huomioon sitkeää huulirupea, jonka se on kai saanut, kun rupesi Hugon kotiuduttua syömään omenaa. Tiistaiaamuna jouduimme kuitenkin ihmettelemään, että mikä Robinilla on. Se oli ollut virkeä ja puuhakas vielä edellisenä iltana, mutta kun tiistaiaamuna ennen kahdeksaa menin antamaan aamuheiniä, niin Robin ei tullut niitä vastaanottamaan. Tavallisesti se tervehtii aamuista heinänantotuokiota innolla, nyt se kyyhötti etuhäkin mökissä. Nostin mökin pois ja odotin, että se säntää vähintäänkin heinäkasaan. Mutta ei. Robin kyyhötti paikallaan puoli-istuvassa asennossa. Nostin sen syliin ja se oli aivan jähmettynyt. Ei kuulunut kuikutusta, ei mitään. Tämän jälkeen laskin Robinin takahäkkiin mökin viereen ja se meni sentään omin jaloin sinne.

Olen lukenut monista marsukirjoista, netin keskustelupalstoilta sekä marsujen hoitosivuilta, että marsun kunto voi heiketä nopeasti, jopa ennenkuin oireitakaan tulee - ja kun oireita tulee, niin silloin marsu on jo huonossa kunnossa ja voi menehtyä jopa lyhyen ajan sisällä. Niinpä päättelin, että Robinille on nyt tullut jokin äkillinen sairaus ja se ei elä enää muutaman tunnin kuluttua. Ihmettelin, että mikä meillä on, kun emme saa pidettyä marsujamme hengissä edes kahden vuoden ikään. Kertasin mielessäni tapoja, joilla olemme hoitaneet marsujamme sekä ruokia, joita olemme niille syöttäneet.

Robin nukkui mökissä pari tuntia. Sen aikana Hugokin pyöri sen mökin ympärillä, yrittäen ilmeisesti saada Robinia leikkiin mukaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut Robinin taholta.

Pari tuntia myöhemmin Robin löytyi mökin katolta heinää syömästä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli muutenkin lopun päivää normaalisti liikkeellä ja pääsi taas iltapäivällä keittiön lattialle jaloittelemaan, liikkuen normaalisti. Se oli illallakin liikkeellä ja söi, ja siitä päättelimme, että Robin oli ollut aamulla vain tavallista väsyneempi. Olisi kuitenkin voinut luulla, että se olisi silloin ollut makuuasennossa, kun nostin mökin, eikä puoli-istuvassa asennossa. Arvoitukseksi jää, että mikä Robinia vaivasi, mutta tärkeintä kaikesta: se on ollut virkeä ja syönyt loppuviikonkin ajan, joten tällä kertaa oli onneksi väärä hälytys.