Marsujen nykyiset välit ja heinä sosiaalistumisen edistäjänä

Kun näin Hugon ensimmäistä kertaa eläinliikkeessä, niin se tuntui viihtyvän erittäin hyvin saman kokoisten kavereittensa kanssa. Ne olivat välillä mökin ulkopuolella, menivät mökkiin, tulivat takaisin ulkosalle, vaikka me olimme ihan häkin vieressä. Siinä tilanteessa oli sääli erottaa Hugo kavereistaan ja ottaa se mukaan, mutta eihän eläinliikekään toisaalta ole niille mikään lopullinen koti. Yksi toisensa jälkeen ne ovat sieltä joutuneet lähtemään.

Vastakohtana aikaisemmille kavereilleen Hugo kohtasi meillä Robinin, omaan kokoonsa nähden hirmusuuren marsun, joka rupesi ensitöikseen astumaan sitä. Hugo pintteli pakoon ja Robin seurasi perässä. Tätä vaihetta kesti ajoittain ensimmäisen viikon ajan ja sen jälkeen uskalsimme jättää ne yöksikin yhdistelmähäkkiin toistensa seuraan ilman väliritilää. Sen jälkeen niiden suhde eteni vaihtelevalla menestyksellä. Välillä jouduttiin laittamaan lyhyeksi ajaksi väliritilä, kun Robin jahtasi taas Hugoa. Jossain vaiheessa Hugo onnistui puraisemaan Robinia kunnolla ja tuloksena oli lovi, ettenkö sanoisi pala pois korvasta.

Hugo tottui yhdistelmähäkkiin, ulkohäkkiin ja jaloittelualueeseen ennätysajassa ja uskon sen olevan Robinin ansiota. Robinin esimerkin voimin Hugo oppi siirtymään häkistä toiseen mökkien kattojen kautta sekä häkkilaatikoiden reunojen yli, se oppi syömään ruohoa ja voikukanlehtiä ulkona ja se oppi kulkemaan jaloittelualueella. Pelkäsin kuitenkin, että miten käy, kun Hugo kasvaa. Alkaako se silloin haastaa Robinia tappeluun.

Tilanne meni kuitenkin parempaan suuntaan koko ajan. Elokuun jälkeen meillä ei ole enää väliritilää tarvittu ja on ollut puhetta, että sen voisi jo laittaa pois häkin välittömästä läheisyydestä. Nykyään tilanne on kääntynyt niin päin, että Hugo yrittää jaloittelualueella välillä nousta Robinin selkään, mitkä yritykset Robin torjuu välittömästi. Jaloittelualueella on aika ajoin leikkimielisiä kisoja, kun marsut juoksevat toistensa perässä niin, että välillä Robin on takaa-ajajana ja välillä Hugo. Ja onpa saattanut Robinin, 2 vuotta 3 kuukautta, nähdä tekemässä ilopukittelua oltuaan takaa-ajajana. Jaloittelualueella ne myös purevat pajutunnelia ja syövät heinää heinätelineestä yhdessä. Otan yleensä Robinin ensin häkistä jaloittelualueelle, mutta kun kerran otin Hugon ensin, niin Robin alkoi etsiä sitä häkissä joka paikasta.

Yhdistelmähäkissä marsut ovat usein samassa häkkipuoliskossa ja kun Robin vaihtaa häkkiä, niin Hugo useimmiten seuraa sitä. Etuhäkki on niiden nukkumahäkki ja ne nukkuvat usein lähekkäin, toinen etumökissä ja toinen tunnelissa tai toisessa mökissä. Takahäkki on ruokailuhäkki ja siellä syödään usein lähekkäin heinää tai porkkanaa.

Robin on edelleen valtias, se työntää välillä Hugon pois mennessään Hugon syömälle heinähäkille, mutta toisaalta Hugokin koettelee sen valtiutta. Kun annan myöhäillalla heinäputket molemmille marsuille, niin Hugo on mennyt kaverina syömään Robinin parhaillaan syömää heinäputkea.

Heinä on olennainen osa marsujen elämää, ei vain ravintona vaan myös sosiaalistumisen edistäjänä. Meillä tarjoillaan heinää monella tavalla. Makuuhuoneen nurkassa on neljän heinäpussin pino ja kun niistä kaksi on otettu, niin kaksi uutta käydään ostamassa ja laitetaan pinoon alimmaiseksi.

Heinänsyönti on marsujen päivän kohokohta. Se, joka on hävinnyt kilpajuoksun takahäkin takamökin katolle, joka on suosikkiheinänsyöntipaikka, menee heinänsyöntiin keskimökin katolle.

Välillä Hugo syö myös tuosta tuoreheinäkorin päältä.

Jaloittelun jälkeen syödään heinää myös tuoreheinäkorista.

Sen jälkeen porkkanat saavat kovaa kyytiä porkkanapallosta.

Myös jaloittelualueella on heinätarjoilu.