Meillä on yleensä jaloittelutilan kalustus jotain tämmöistä. Sitä kyllä muutetaan joka päivä marsujen mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Marsut lasketaan jaloittelutilaan tätä kautta ja ensimmäisenä haasteena oli, että miten yltäisin kuvaamaan niitä sitten, kun ne kääntyvät tuosta keittiökaapin kulmasta vasemmalle. Tarkoituksena oli siirtyä silloin kuvaamaan eteisen puolen ovesta. Myös labyrintin korkeat seinät arkarruttivat. Ajattelin, että en pysty kuvaamaan marsuja labyrintin seinien yli.
Silloin sain mielestäni hyvän idean. Siirtäisin labyrintin kokonaan uuteen paikkaan, jossa se ei ole koskaan ollut ja näin yltäisin hyvin kuvaamaan marsut, kun ne ovat labyrintissä. Tiistaina päätin kuvata ja laitoin kalusteet uudella tavalla.
Siirsin vielä labyrinttiä seinää vasten ja näin kaapin viereen vasemmalle tuli uusi kulkuväylä.
Sijoitin kaikki muut kalusteet isompaan tilaan kuvausta varten niin, että marsut näkyisivät. Ajattelin, että tämä on nyt marsuille jotain todella uutta ja niitä kiinnostaa varmasti tutkia paikkoja ja ruveta lopulta heinänsyöntiin.
Sylittelin Robinin ensimmäisenä ja laskin sen lattialle labyrintin eteen. Se meni salamana labyrintin läpi ja kiersikin muutamia kohteita, samalla kun minä otin pikkukameralla videokuvaa. Sitten siirryin eteisen puolelle kuvaamaan ja huomasin, että olin unohtanut kuvausinnossani laittaa vanerilevyn eteisen oviaukon eteen. Otin levyn ja laitoin sen oviaukossa olevien hahlojen varaan. Levy meni vähän rumahtamalla alas, Robin säikähti ja ryntäsi heinänsyönnistä porkkanakattoisen mökin sisään ja jäi sinne.
Seuraavaksi sylittelin Hugon ja laskin sen labyrintin eteen. Se juoksi suoraan labyrintin läpi ja meni porkkanakattoisen mökin vieressä olevaan olkitunneliin jääden sinne. Sain videokuvan siitä, kun se oli vielä labyrintissä ja seuraavan kuvan siitä, kun sen pylly näkyi olkitunnelista.
Seuraavaksi siirryin päiväsiivouksen pariin. Tehtyäni sen totesin, että marsut olivat vaihtaneet paikkoja, mutta olivat edelleen vierekkäisissä piilopaikoissa keittiön perällä. Tämä oli outoa, koska Robin ei ole pyrkinyt piiloon jaloittelualueella yli kahteen vuoteen ja Hugokin on jo yli puolen vuoden kokemuksella tottunut jaloittelualueeseen. Päättelin, että ehkä labyrintin siirto aivan uuteen paikkaan oli niille sittenkin liikaa. Päätin siirtää labyrintin takaisin keskilattialle ja muut virikkeet sen ympärille, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Kun siirryin eteiseen, niin Robin oli jo poistunut piilopaikastaan ja Hugo seurasi sitä. Ne kiertelivät jaloittelualuetta taas kuten ennenkin.
Labyrintin siirto uuteen paikkaan olisi ehkä onnistunut, jos Robin ei olisi säikähtänyt vanerilevyn laittoa paikalleen ja mennyt ensin piiloon. Uskon, että tässä suhteessa Hugo seuraa Robinin reaktioita ja piiloutuu itsekin, jos Robin on jo todennut tilanteen jotenkin vaaralliseksi.
Otin tarkempaan katseluun Robinista kuvatun videon, koska Robin oli kuitenkin liikkunut aluksi kuvauksen aikana. Videokuva oli pienen (ja vanhan) kameran videotoiminnolla kuvattu ja katsellessani sitä tietokoneella totesin sen niin rakeiseksi, ettei sitä voi julkaista.
Keskiviikkoiltana otin sitten marsuista ihan tavallisia valokuvia. Tässä on Robin ja Hugo pajutunnelin pätkän tuhoamishommissa.
Ne ovat usein porukalla sekä heinänsyönnissä että pajutunnelin kimpussa.
Pajuoksan pätkä on parempi toisen suusta otettuna.
Tässä vaiheessa marsut olivat kuljettaneet pajutunnelin osaa jo aika pitkän matkan.
Robin labyrintissä.
Hugo tutkimusretkellä.
Porkkanakattoisen mökin oviaukkoa on järsitty ajan oloon. Nykyään sen järsiminen ei enää niinkään kiinnosta.
Hugo söpöilee.
Torstaina ja perjantaina marsut saivatkin sitten jo jaloitella ihan vapaasti ilman kameran väistelyä. Moni ottamani kuva oli nimittäin sellainen, jossa Robin ja Hugo kerkisi jo siirtyä ja tuloksena oli kuva marsun takapuolesta tai selästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti