Robinin ja Hugon yhteiselämä

Rudin menehtymisen jälkeen päätimme mahdollisimman pian hankkia Robinille uuden kaverin, ettei se edes huomaisi jääneensä yksinäiseksi. Niinpä suuntasimme iltapäivällä 29.6.2015 eläinliikkeeseen. Siellä oli eräässä häkissä marsukuusikko, jolla tuntui olevan keskenään hauskaa. Hugo kiinnitti huomioni ainoana valko-harmaana marsuna, varsinkin kun se kurkisteli ennen mökistä tuloa söpön näköisesti ympärilleen. Hugo näytti häkissä sileäkarvaiselta marsulta, mutta kun se otettiin häkistä, niin sieltähän paljastuikin abyyn viittaava pörröturkki. Eläinliikkeen myyjä leikkasi vielä Hugon kynnet ja sitten lähdettiinkin kotia kohti.

Kotona laitoin häkkiyhdistelmään väliritilän ja sijoitin Hugon etuhäkkiin, Robin oli takahäkissä. Parin tunnin kuluttua poistin väliritilän ja Robin vaistosi/kuuli, että etuhäkissä on joku. Se hyppäsi keskimökkien päälle, mutta ei uskaltanut mennä etuhäkkiin katsomaan, vaan hypähti takaisin takahäkkiin. Lopulta otin Hugon syliin ja laitoin sen käsissä Robinin ulottuville. Silloin Robin totesi, että tämähän on vielä pentu. Ensimmäinen ilta meni Robinin toistuvasti yrittäessä astua Hugoa sisähäkissä. Koska oli lämmin päivä, niin laitoin ne myös ulkohäkkiin kahdestaan ja Hugo sai ensikosketuksen ulkoilmaan ja tuoreisiin heiniin.

Ensimmäisellä viikolla väliritilä erotti marsut yön ajan, mutta päivisin ne olivat porukalla koko häkkiyhdistelmässä. Toisena päivänä tulostaan Hugolla oli jo Robinin hampaanjälki suupielessän ja nenässään, ja niitä tuli alussa vaihtelevin välein. Samoin Robin yritti edelleenkin astua Hugoa. Tilanne rauhoittui vähitellen ja elokuusta lähtien ne ovat tulleet hyvin juttuun keskenään, tosin keskinäistä kähinää on aina silloin tällöin.

Hugo on Robinin myötä tottunut moniin asioihin, kuten tuoreen heinän, voikukanlehtien, ohran versojen ja Robinin syömien pellettien syöntiin, sekä meihinkin. Samalla tässä on tullut huomattua, kuinka Robin on kahden vuoden ikään kesyyntynyt tosi paljon. Hugo lähtee vielä mökin katolta heinän syönnistä, jos joku kulkee häkin ohi, Robin on paikallaan ja jatkaa heinän syöntiä rauhallisesti. Poikkeuksena on se tilanne, kun illalla annetaan yhdeksän aikaan lisäheinää: silloin kumpikin yrittää kiirehtiä ensimmäisenä takahäkin takamökin päälle, se kun on niiden suosikki-heinänsyöntipaikka. Nykyään marsut usein nukkuvatkin melko lähekkäin: Hugo etuhäkin etumökissä ja Robin etuhäkin tunnelissa.

Marsut tykkäävät siitä, että nykyään tunnelien keskiosissa on aukot kulkuväylinä.

Robin miettii jaloittelualueella, että minne suuntaisi seuraavaksi.

Hugo siirtymässä tunnelista mökkiin.

Työnjakoa: Hugo heinän syönnissä ja Robin ohran syönnissä.

Heinänsyöntituokio.

Hugolla on tapana juosta takahäkin takamökiltä heinähäkin yli tuoreheinäkorin päälle, sieltä keskimökkien päälle ja sieltä etuhäkkiin.

Jouluaattona marsut saivat etuhäkkiin heinäkasan, jota käytäntöä saatetaan taas joulun jälkeen jatkaakin, koska marsut tykkäävät.

Robin ja Hugo sohvalla joulun ja uudenvuoden välipäivänä. Painoeroa on vielä jonkun verran, Robin painoi tämän päivän punnituksessa 1350 grammaa ja Hugo 1080 grammaa.

Robinilta saatiin huulirupi parantumaan ihan vain lopettamalla omenan antaminen.

Viimeisimmän Zooplussan tilauksen mukana marsuille tuli luonnonkorkkitunneli, mutta se ei kiinnostanut niitä vähääkään. Niinpä se heitettiin luontoon, jos pupu vaikka sitä järsisi. Nyt jaloittelualueella on vain sellaisia kalusteita, jotka marsuja kiinnostavat.

Labyrintti käännetään muutaman päivän välein eri suuntaan ja taas on marsuilla uutta tutkittavaa.