Robinin ja Rudin yhteiselämä

Nyt joulun aikaan on hyvää aikaa muistella Rudia, joka menehtyi viime kesänä. Robin ja Rudi olivat syntyneet marraskuun lopulla vuonna 2013 ja tulivat meille paikallisesta eläinliikkeestä uudenvuodenaattona 2013. Ne olivat silloin vain viiden viikon ikäisiä. Rudi painoi 300 grammaa ja Robin 350 grammaa. Katsellessamme eläinliikkeessä marsulaumaa, minä ihastuin Robinin ulkomuotoon ja mieheni ihastui Rudiin.

Rudi vauvakuvassa.

Robin vauvakuvassa.

Robin neljän kuukauden ikäisenä.

Rudi neljän kuukauden ikäisenä. Rudi alkoi jo noihin aikoihin purra syliin otettaessa ja sen kanssa piti käyttää nahkahanskaa, jonka läpi pureminen myös tuntui. Rudilta oli myös vaikea leikata kynnet, koska ne olivat mustat. Kynsienleikkuu ei ollut sen mielestä mikään mieleinen tapahtuma, mutta jostain syystä se ei koskaan purrut kättä, joka piteli sen tassuja kynsiä leikatessa.

Ensimmäinen häkki, johon marsut laitettiin silloin uudenvuodenaattona, kävi ehkä vielä pentuhäkiksi, mutta paljastui lyhyen ajan kuluttua liian pieneksi (pituus 0,85  m, leveys 0,55 m). Hankimme piakkoin Zooplussalta ensin 1 m pituisen, ja sitten 1,20 m pituisen kerroshäkin. Käytimme 1,20 m pituista kerroshäkkiä noin kolme kuukautta, kunnes välitasanne oli aivan pissinen ja yläkerroksessa pohjakankaana käytettävää muovifroteeta alkoivat marsut pureskella ja ryömiä sen alle. Sitten yhdistimme 1 m ja 1,2 m kokoisten häkkien alakerrat ja luovuimme kokonaan käyttämästä yläkertoja sisähäkkeinä. Näin pelkistetty oli yhdistelmähäkin sisustus vielä toukokuussa 2014.

Etuhäkissä oli ruokien lisäksi vain mökki ja pajunoksia purtavaksi. Papanoiden määrästä päätellen marsut eivät kovin paljon täällä viihtyneet.

Takahäkin takaosassa olevassa mökissä oli vielä ruokokatto, joka myöhemmin korvattiin uudella, mieheni rakentamalla katolla. Takahäkissä on vielä tässä kuvassa tuollainen pieni tunneli, mutta yleensä sen paikalla pidettiin pidempää pajutunnelia, jota marsut rakastivat jyrsiä.

Kesällä marsut pääsivät ulkohäkkiin heinän syöntiin. Ulkohäkkinä toimi 1,20 metrisen kerroshäkin yläkerta. Ne olivat tottuneet jo keväällä ohran versoihin, joita kasvatimme pääsiäisruohon kasvatukseen käytettävästä ohrasta. Kun luonto alkoi vihertää, niin oli luontevaa tuoda niille ruohoa ja voikukanlehtiä luonnosta. Kun ruohon ja voikukan lehtien kasvu oli syksyllä ohi, niin oli vain n. kolmen viikon tauko, kunnes marsut alkoivat saada taas ohranversoja.

Elokuussa 2014 mieheni rakenteli marsuille labyrintin. Tässä ollaan sitä tutkimassa ensimmäistä kertaa. Myöhemmin labyrintin ympärille rakentui kokonainen virikkeiden verkosto.

Robinin ja Rudin aikana labyrinttiin laitettiin porkkanapaloja mielenkiintoa lisäämään.

Syksyllä 2014 käyttöön tuli ensimmäinen JFarmin heinätunneli, joka on tässä kuvassa vielä pohjan kanssa. Vain pari päivää myöhemmin pohja rupesi pissiintymään, jolloin se leikattiin pois. Näitä heinätunneleita on nyt vuoden ja neljän kuukauden aikana hankittu kaksi ja edelleen ne kestävät käytössä. Marsut viihtyvät niissä mielellään eivätkä ne pureskele niitä.

Tässä kuvassa marsut ovat joulun 2014 vietossa. Laitoin ne olohuoneen matolle kuvausta varten eivätkä ne siitä juuri liikahtaneet. Rudin nenässä oleva naarmu oli ilmeisesti Robinin tekemä.

Tässä marsut ovat uuden vuoden aattona 2014. Ne ovat kasvaneet aika paljon verrattuna edellisen alkuvuoden kuviin. 

Vuoden 2015 viisi ensimmäistä kuukautta oli marsuille harmonista aikaa. Ne tulivat hyvin keskenään toimeen eikä tappeluita ollut. Kesäkuun alussa häkistä löytyi veristä purua ja alkoi kuulua kuikutusta, joka vaikutti valitukselta. Rudin paino oli vielä muutamaa viikkoa aikaisemmin 1450 grammaa, mutta alkoi tippua. Kesäkuun puolessa välissä veimme Rudin eläinlääkäriin, joka otti röntgenkuvat ja totesi hoito-ohjeissa seuraavaa:

"Rudilla on virtsakiviä. Virtsakivien poistaminen onnistuu leikkaamalla, mutta ruokavaliota muuttamalla ja kipulääkitsemällä voidaan saada oireita pidettyä kurissa.

Joitakin ohjeita virtsakivistä kärsivän marsun hoitoon:
Poista porkkana, paprika, kaali ja salaatti marsun ruokavaliosta, kurkku, tomaatti ja omena ovat ok.
Poista pelletti/rehu marsun ruokavaliosta 2-4 viikon ajaksi jotta selviää saako lemmikin kokonaan oireettomaksi.
Varaudu vaihtamaan pelletti/rehu toiseen merkkiin jossa tuhka-arvo 8% tai alle ja D-vitamiini 1000 KY/kg tai alle.
Lisää liikunnan mahdollisuuksia, siirrä osa ruokinnasta jaloittelualueelle.
Vaihda juomapullot uusiin/isompikokoisiin, huolehdi raikkaasta juomavedestä, siivoa lemmikin makuunurkkaukset tavallista useammin.

Kipulääkitys voidaan aloittaa tänään pakkauksen ohjeen mukaisesti."

Näin siis antoi eläinlääkäri ohjeita. Kipulääkkeenä oli Metacam 0,5 mg/ml ja sitä piti antaa 0,5 ml kaksi kertaa päivässä. Leikkaukseen emme halunneet Rudia viedä, koska meidän käsityksemme mukaan virtsakivet uusiutuvat helposti. Rudin ruokavaliosta poistettiin porkkana ja pelletti, mutta ongelmana oli, että se ei yleensäkään kelpuuttanut kurkkua, tomaattia tai omenaa ruuakseen, joten se ainoa vihannes, jota se olisi suostunut syömään, poistettiin ruokavaliosta. Yhdistelmähäkkiin laitettiin päivittäin osaksi aikaa väliritilä, jolloin Robin sai omalla puolellaan porkkanaa ja pellettiä. Liikunnan mahdollisuutena meillä oli keittiö ja sinne laitoimme marsut joka ilta noin tunniksi. Juomapullojen vaihto ei tullut kyseeseen, koska meillä oli jo silloin marsuille kaksi maxi-kokoista juomapulloa. Häkin makuunurkkaukset siivottiin joka päivä häkin päiväsiivouksen yhteydessä.

Lopputulema oli kuitenkin se, että kahden viimeisen viikon aikana Rudin kunto heikkeni entisestään. Sen paino oli viimeisessä punnituksessa 1050 grammaa ja papanat olivat puolikkaita entisistä. Metacam ei tuntunut oikein auttavan, vaikka annoimme sitä joskus jopa ylimääräisen annoksen. Niinpä päädyimme kaksi viikkoa virtsakivien toteamisen jälkeen siihen, että päästämme Rudin pois. Vielä viimeisenä sunnuntai-iltana veimme marsut ulos nauttimaan tuoreista heinistä. Maanantaina soitin eläinlääkärille ja siellä todettiin myös, että nyt on aika laskea Rudi pois. Vastaanottoavustaja sanoi, että hänellä ei ole antaa aikaa, mutta että he yleensä hoitavat eutanasiatapaukset muiden tapausten ohessa. Niinpä lähdimme eläinlääkärille ja siellä Rudi sai ensimmäisen pistoksen niskaan. Sen jälkeen se vaipui uneen, minkä jälkeen annettiin toinen, lopullinen pistos. Rudi menehtyi puolen päivän aikaan 29.6.2015 ja sai viimeisen leposijan pihaltamme.

Rudi oli marsuna ujompi kuin Robin ja siitä pureminen käsitellessä varmaankin johtui. Se eli täysin terveen elämän siihen asti, kunnes ne virtsakivet tulivat. Toivon myös, että se eli hyvän ja onnellisen elämän meidän luonamme.