1. Saatavuus. Jos täälläpäin haluaa hankkia marsun kasvattajalta, niin joutuu matkustamaan vähintään Kuopioon tai Imatralle (näin ainakin Suomen marsuyhdistyksen kasvattajalistan mukaan). Eikä meillä mies lähtisi marsunhakuun tätä kaupunkia paljon kauemmaksi. Toisin oli ennen koirien kanssa. Koira haettiin Virolahdelta (sanoin, että se on Lappeenrannan takana ja paljastin Joensuun kaupunkialueelta lähtiessämme, että taitaa olla edessä pitempi matka), sitä käytettiin trimmattavana Jyväskylässä ja pisin näyttelymatka oli Tampereelle. Mieheni käy kuitenkin omatoimisesti paikallisessa eläinliikkeessä heinänostossa ja hän kertoi, että viimeksi siellä ei edes ollut marsuja. Myyjä oli kertonut, että marsujen hankinnassa on ollut vaikeuksia viime aikoina. Eli täälläpäin ei ole marsujen kasvattajia eikä marsuja saa enää eläinliikkeestäkään.
Aikanaan, kun hankimme Robinin ja Rudin eläinliikkeestä, niin meillä ei ollut edes paljoakaan tietoa kasvattaja-vaihtoehdosta. Eikä kasvattajia siis täälläpäin olekaan. Tästä syystä hankimme myös Hugon eläinliikkeestä, toisena syynä se, että meillä oli kyseisestä eläinliikkeestä ihan hyviä kokemuksia. Robin ja Rudi olivat siellä muutaman marsun laumassa, samoin Hugo puolitoista vuotta myöhemmin.
2. Yleiskunto. Eläinliikkeestä hankittavista marsuista ollaan joskus sitä mieltä, että niillä on jo hankintavaiheessa enemmän erilaisia vaivoja, kuin kasvattajalta hankittavalla marsulla. Meidän marsut ovat kuitenkin olleet hyväkuntoisia ja puhtaita tullessaan eläinliikkeestä kotiin. Robinilta ja Rudilta tosin sain leikata kynnet heti ensimmäisellä viikolla ja Hugolta ne leikkasi eläinliikkeen myyjä ennen kuin otimme hänet mukaamme. Mutta muuten eläinliikkeestä hankkimamme marsut olivat kotiin tullessaan virkeitä ja terveitä. Rudille tuli virtsakivet ja Robinille huulirupi (jotka olisivat voineet tulla myös kasvattajalta hankitulle marsulle), mutta Robin ja Hugo ovat olleet tähän asti muuten terveitä.
3. Kasvattajan elinikäinen tuki. Kasvattaja antaa kasvattamilleen marsuille usein elinikäisen tuen, eli häneen saa ottaa yhteyttä, jos on jotain marsuun liittyvää kysyttävää. Tätä etua ei ole saatavilla eläinliikkeen taholta, tosin uskon, että jos menisimme jotain kysymään, niin he kuitenkin neuvoisivat parhaansa mukaan. Kasvattajalta saatu tieto voi olla kuitenkin laajempaa ja tarkempaa, koska hän on perehtynyt tähän yhteen kasvattamaansa eläinlajiin syvällisemmin.
4. Tarvikkeet mukaan. Kun marsut ostaa eläinliikkeestä, niin on mahdollisuus hankkia samalla kaikki marsun tarvitsemat ruuat ja tarvikkeet aina häkistä lähtien samalla kertaa. Niin teimme silloin, kun hankimme Robinin ja Rudin. Toisaalta, kun eläimen hankkii (vaikkapa kasvattajalta), niin häkki, tarvikkeet ja ruuat olisi hyvä olla jo valmiiksi hankittuna. Aikoinaan Robin ja Rudi odottivat pahvilaatikossa sen aikaa, kun laitoin niille häkin kuntoon. Sen jälkeen otin ne varovasti syliin (peläten esim. puremista) ja laitoin kunnostettuun häkkiin.
5. Laadukkaampi pelletti. Keskustelupalstoja lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että kasvattajalta hankitut marsut ovat jo pienestä pitäen tottuneet syömään laadukkaampaa pellettiä. Robin ja Rudi olivat tottuneet Belloon enkä ole niitä siitä vierottanut. Tulin vasta myöhemmin tietoiseksi, että laadukkaampiakin pellettimerkkejä on. Hugo oppi Robinin myötä syömään Belloa.
6. Tuoreet. Marsut, jotka ovat eläneet kasvattajan luona, ovat jo syntymästään lähtien oppineet syömään monipuolisemmin tuoreita, kuten tomaattia, kurkkua, salaattia ja paprikaa. Meidän marsuille on tarjottu kaikkia näitä, mutta niille kelpaa vain porkkana (ja omena, kunnes tuli huulirupi). Eläinliikkeissä on kuitenkin varmaan tässä eroja ja joissain eläinliikkeissä tarjotaan muutakin, kuin porkkanaa ja omenaa.
7. Kuikutus. Meidän marsumme eivät kuikuta, paitsi keskustellessaan keskenään. Olen kaivannut sellaista kuikutusta, joka varmaankin liittyy juuri toiveisiin monipuolisten herkkujen saannista. Kasvattajan luona asuvat marsun poikaset oppivat tämän isommilta marsuilta. Toisaalta olen kuullut ja lukenut siitäkin, että jotkut ovat kyllästyneet marsujen jatkuvaan kuikutukseen.
8. Suhtautuminen ihmisiin. Kasvattajan luona asuvat marsut saavat kokea tietynlaisen perusturvallisuuden tunteen, koska ympärillä ei hääri koko ajan joukko vaihtuvia ihmisiä (eli asiakkaita), kuten eläinliikkeen eläinhuoneessa. Robin, Rudi ja Hugo ovat olleet aluksi aika arkoja, mutta nykyään Robin on leppoisa, vaikka häkin vierestä kävellään. Se on tottunut meihin. Hugon kanssa tämä kehitys on vielä kesken.
9. Suhtautuminen muihin marsuihin. Robin, Rudi ja Hugo olivat isoissa laumoissa silloin, kun menimme heitä noutamaan. Tällä on varmaan osaltaan vaikutusta siihen, että Robin ja Rudi, samoin kuin Robin ja Hugo ovat alkukahnausten jälkeen tulleet keskenään hyvin toimeen, vaikka urosmarsuja ovatkin. Tosin Robin ja Rudi olivat viiden viikon ikäisiä silloin, kun ne hankittiin, ja Hugo oli noin kymmenen viikon ikäinen kohdatessaan kesällä Robinin. Jos ne olisi yhdistetty aikuisina, niin olisi voinut olla vaikeampaa. Tässä asiassa ei mielestäni ole eroja kasvattajan ja eläinliikkeen suhteen, jos marsut ovat saaneet tottua toisiinsa lajitovereina.
10. Palautusoikeus. Kasvattajalta hankittu marsu voidaan joissain tapauksissa palauttaa kasvattajalle, esim. allergian tai muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Tällaista palautusoikeutta ei ole eläinliikkeen marsulla, vaan kaupat on tehty, kun kassakone kilahtaa. Vai mitenkähän on; eläinhän rinnastetaan tavaraan ja tavaralla on kahden viikon palautusoikeus kuittia vastaan.
11. Hinta. Kasvattajalta hankittu marsu on yleensä n. 10 - 20 euroa edullisempi kuin eläinliikkeestä hankittu marsu. Robin, Rudi ja Hugo maksoivat aikoinaan 69 euroa/nenä. Mutta jos täältä asti lähtee ajamaan ja hankkimaan marsua kasvattajalta, niin kulut vähintään kaksinkertaistuvat.
12. Naarasmarsut. Ainakaan täällä ei eläinliikkeessä ole ollut meidän käydessämme kuin urosmarsuja, eli jos haluaa naarasmarsun, niin se pitää hankkia kasvattajalta. Naarasmarsuja on ilmeisesti jonkun verran ollut, mutta niitä on ollut vähemmän eikä ole sattunut kohdalle meidän käydessämme eläinliikkeessä.
13. Perimä. Kasvattajalta hankitun marsun vanhemmat on tiedossa ja niitä voi päästä jopa näkemään. Eläinliikkeen marsusta ei tässä suhteessa tiedä muuta kuin että se on söpö.
14. Molemmat yhtä rakkaita. Hankkipa marsun sitten kasvattajalta tai eläinliikkeestä, niin tosiasia on se, että jos lemmikkivalinta yleensä lajina ja muutenkin osuu kohdilleen, niin marsusta tulee rakas eläinystävä.
Allaolevissa kuvissa on eläinkauppamarsut Robin ja Hugo jaloittelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti