Marsuilun hyvät ja huonot puolet

Kun hankimme pari vuotta sitten marsuja, niin mielessä oli etupäässä niiden hyviä puolia. Minulla oli ollut marsuja jo 1980-luvulla, jolloin ei ollut vielä tietoakaan esim. c-vitamiinin välttämättömyydestä marsuille. Silloin ei ollut vielä nettiä tiedon hakuun enkä tainnut lukea yhtään kirjaa marsujen hoidosta. Silloin mentiin eläinliikkeestä saatavan tiedon varassa. Ei ollut tietoa marsuemon tiineeksi saattamisen vaaroista, joten marsuina oli uros ja naaras. Ne tekivät kaksi poikuetta, joista ensimmäinen poikue kuoli sen vuoksi, että en ymmärtänyt siirtää urosta eroon naaraasta ja kun naaras tuli heti synnytyksen jälkeen kiimaan, niin uros yritti astua sitä ja poikaset jäivät hoitamatta. Toinen poikue onnistui. Lopulta uros- ja naarasmarsulle tuli marsuhalvaus, olisikohan ollut juuri c-vitamiinin puutteen vuoksi, ja ne lopetettiin.

Noista 1980-luvun ajoista marsut jäivät mieleen sympaattisina ja söpöinä eläiminä, joissa on lukuisa määrä erilaisia väri- ja karvavariaatioita. Ne olivat luonteva valinta silloin yli kaksi vuotta sitten, vaikka muina vaihtoehtoina oli hamsteri ja chinchilla. Toisena hyvänä puolena painoi se, että marsut ovat niin selkeästi päiväeläimiä. Eläinliikkeen myyjä vannoi sitä hankkiessamme marsuja ja se on pitänyt täysin paikkansa. Meillä marsut hiljenevät heti, kun valot illalla sammuvat. Kolmantena hyvänä puolena oli edullinen hinta verrattuna esim. rotukoiran hintaan. Toisaalta syyrialaisen hamsterin asumuksineen ja tarvikkeineen olisi saanut kahden marsun hinnalla, joka oli 138 euroa.

Ajan mittaan hyviä puolia on tullut esille lisää. Jos silloin alussa huomasimme, että marsua on helppo käsitellä sylissä sen jälkeen, kun sen on saanut noukittua häkistä. Ne pysyvät sylissä paikallaan, toisin kuin hamsterit. Ne eivät pure yleensä, mutta meillä Rudi kyllä puri ja sitä piti käsitellä nahkahanska kädessä. Robin ja Hugo eivät ole koskaan purreet, ovat ne tosin joskus kevyesti kokeilleet kättä hampaillaan. Marsujen kanssa ei tarvitse lähteä ulos päivittäiselle lenkille, toisin kuin koiran kanssa. Marsujen touhuja ja niiden keskinäistä kanssakäymistä on mukava seurata. Usein katse kääntyy tv:n suunnasta marsujen häkin suuntaan. Marsut ovat myös melko siistejä eläimiä, tosin papanaa ja pissiä löytyy häkistä purujen seasta ja marsujen jaloitellessa keittiön lattialta. Mutta ne pitävät itsensä puhtaina ja usein siivottu häkki ei haise.

Huonojakin puolia marsuilussa on, mitä ei ehkä alussa tule ajatelleeksi. Tässä muutamia, mitä olen ajan saatossa havainnut.

Ensimmäiseksi tulee mieleen erilaiset kulut, jotka tosin ovat halvempia kuin esim. hevosen pidossa, jossa olen kuullut kuukausittaisten kulujen olevan noin 500 euroa. Ensimmäisenä kuluna marsuja hankittaessa on häkin, mökkien ja muiden tarvikkeiden/virikkeiden hinta, joka vaihtelee sen mukaan, mitä hankkii. Sitten tulevat kuukausittaiset kulut, jotka meillä koostuvat purusta, heinästä, porkkanoista ja c-vitamiinista. Pari kertaa vuodessa tulee kuluja, kun hankitaan pellettejä sekä joitain uusia tunneleita ym. virikkeitä. Eläinlääkärikulut voivat nousta satasiin.

Eläinlääkärikuluista päästään sairastumisiin. Ne aiheuttavat huolta, lääkintää ja yöllistäkin tukiruokintaa. Meidän marsuilla ei ole ollut tähän mennessä mitään muita sairauksia, kuin Rudin virtsakivet ja Robinin huulirupi.

Marsujen hoito on sitovaa. Minulla menee nykyään päivittäiseen hoitoon jopa kaksi tuntia, johon kuuluu marsujen jaloittelu. Lisäksi, jos haluaisi matkustaa johonkin, niin se ei olekaan niin helppoa, jos marsuille ei ole hoitajaa. Me ei olla tosin matkusteltu paljoakaan ennen marsujen hankintaakaan.

Häkki, ruuat ja tarvikkeet vievät tilaa. Meillä yhdistelmähäkkiä ei voi sijoittaa mihinkään muuhun paikkaan, kuin missä se nyt on. Nurkat, seinänvierustat, parin kaapin hyllyt, sänkyjen alustat ja vaatehuoneen lattia ovat täyttyneet häkkilaatikoista, purupusseista, heinäpusseista, marsujen lattiavirikkeistä, ohralaatikosta ja multapusseista, ym. tarvikkeista.

Marsut voivat aiheuttaa huolta myös omalla käytöksellään, jos eivät tule keskenään toimeen ja ne joutuu erottamaan. Meillä Robin ja Hugo nokittelevat nykyään jonkun verran, mutta mitään alkukahinoiden tapaista ei ole ollut enää puoleen vuoteen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on huoli ruokien ja purujen saatavuudesta. Meillä loppui  marsujen syömä pelletti eläinliikkeestä ja aloimme tilata sitä netistä. Asia korjaantui sillä. Löysimme alkuaikoina Polkky-purun, joka oli meistä hyvä ja kuohkea puru. Sen toimitus paikalliseen Agrimarkettiin lopetettiin ja olemme käyttäneet sen jälkeen toista purumerkkiä.

Nämä huonot puolet voi kääntää myös marsuja hankittaessa huomioonotettaviksi asioiksi. Päivittäiseen hoitoon kuluu useimmilla yleensä lyhyempi aika kuin minulla, kun kuorin ja viipaloin porkkanat, valmistan c-vitamiiniruiskeet, laitan keittiöön jaloittelukalusteet, sylittelen, annan c-vitamiiniruiskeet, annan marsujen jaloitella, tyhjennän kalusteet häkistä, poistan papanat ja pissikohdat sekä siivoan keittiön marsujen jäljiltä.

Allaolevissa kuvissa Robin ja Hugo ovat jaloittelualueen labyrintissä.

Jaloittelualueen labyrintti käännettiin välillä näinkin päin.