Robinin huulirupi ja Hugon laahus

Kun Hugo kotiutui meille kesäkuun lopulla, niin aloin laittaa sille häkkiin tarjolle omenaa, koska se oli syönyt sitä eläinliikkeessä. Yllättäen Robinkin kiinnostui omenan syönnistä ja omenapalat olivat ne, jotka ensimmäisenä hävisivät, kun marsut laittoi jaloittelun päätteeksi häkkiyhdistelmään. Jonkin aikaa kaikki meni hyvin omenan saannin suhteen, mutta sitten Robinin nenän alle keskelle ilmestyi pystysuora haava, olisiko Hugo ollut asialla. Haavan molemmille puolille kehittyivät rupimuodostumat, jotka olivat aikansa, tippuivat pois ja ilmestyivät seuraavana päivänä uudelleen. Epäilin, että tämä on nyt sitä huulirupea ja sain myöhemmin varmistuksen epäilyilleni, kun katsoin netistä kuvia marsuista, joilla oli huulirupi.

Katsoimme aika pitkään tilanteen kehittymistä, mutta huulirupi oli ja pysyi. Se ei näkynyt haittaavan Robinin syömistä eikä muuta olemista, mutta oli aika ikävän näköinen. Lokakuussa luin Suomi24-marsukeskustelusta, että joku on käyttänyt Terra-poly vet-voidetta marsun huuliruven hoitoon menestyksekkäästi. Googlettelin sitä sitten ja muistelen, että Terra-poly vet-voide vaatisi reseptin ja mahdollisesti eläinlääkärikäynnin, mutta en ole tästä varma. Päinvastaistakin tietoa on netissä asiasta. Joka tapauksessa ajattelimme, että jos viemme Robinin eläinlääkärille, niin hän saattaisi ensimmäisenä kysyä, että olemmeko lopettaneet huulirupea aiheuttavan omenan antamisen ja vastaus olisi ollut kielteinen. Niinpä, kun Hugollakin todettiin huuliruven alku 16.10, lopetimme omenan tarjoamisen molemmille samaisena päivänä. Hugolla huuliruven alku hävisi samalla viikolla, Robinilla sen hetkiset ruvet kestivät vielä jonkin aikaa, kunnes ne hävisivät, eikä uusia tullut pitkään aikaan. Kirjoitin 6.11 marsujen hoitovihkoon, että Robinin huulirupi on parantunut, mutta kyllä sille tuli vielä senkin jälkeen ohuita rupimuodostumia aivan keskiviivan tuntumaan nenän alle.

Nyt tilanne on kuitenkin todella hyvä. Robin nenän alus näyttää tätä nykyä tältä (viime sunnuntaina otettu kuva).

Hugolle oli syksyn mittaan kehittynyt suloinen, takaliston peittävä laahus. Olisiko sillä sen verran pitkäkarvaisen marsun geenejä, vaikka se on muuten jotain abyyn viittaavaa (tosin ainuttakaan kunnollista rusettia ei Hugolla ole). Laahus oli viehkon näköinen, mutta pissiintyi jatkuvasti, joten viime sunnuntaina päätin leikata sen pois. Hugo suhtautui aika kärsivällisesti lyhennysoperaatioon.

Tässä Hugo on vielä laahuksen kanssa.

Tässä ilman laahusta. Takajalkojen sisäkarvoissakin olisi lyhentämisen varaa, mutta ne sentään aion säästää, koska en uskalla leikata siinä pelossa, että marsu rimpuilee ja leikkaan ihoon.

Tässä on sakset, joilla leikkasin sekä leikkauksen tulos. Nuo sakset ovat olleet käytössä coton de tulear-rotuisilla koirillamme, jotka ovat jo nukkuneet pois, ja leikkasin saksilla koirien naamakarvoja sekä kainalokarvoja. Isommat sakset, joilla leikkasin koirien muuta karvaa lyhyemmäksi, ovat nykyään myöskin marsukäytössä. Leikkaan niillä ohraa.